Aloitus

Voisin lisätä tähän ton tekstin, minkä kirjoitin suomi24:ssä, koska en ole juuri nyt kirjoitustuulella (ihme kyllä..) ja haluaisin tämän blogin aluilleen:

Mä en tahdo olla lihava, kosketeltavissa, normaali. Voi kun ei ois mitään mistä muut vois puristella. Tahdon mennä tuulen mukana, olla hento, siro keiju. Valehtelen iloisella naamalla; kaikki on okei, pidän itsestäni, ei mulla ole ongelmaa ruuan kanssa, hyvin se menee, "Isi, syön kaverilla tai menen pizzalle!" Eikä kukaan epäile mitään.

Voispa leikata nämä likaiset, höllyvät osat irti, ne tahrii vartalon. Miten kukaan voi syöpötellä näin, kun muualla nähdään nälkää? Sorrun syömään kunnollisen lämpimän aterian. Ja taas viillän ihooni merkin heikkoudestani. Sorrun syömään herkkuja. Ja taas poltan ihooni merkin säälittävyydestäni.

Riisun vaattet, katson vartaloani peilistä. Mitä näen?
Suuret rinnat; Oksettaa, tahdon irrottaa ne!
Vatsan, jossa on pieni pömppis; Oksettaa, imekää se ihra pois!
Isohkon takapuolen; Oksettaa, litistäkää se!
Isot reidet; Oksettaa, oksettaa, oksettaa, voisin leikata ne kokonaan pois!
Läimin rumaa läskiä, mun pitää satuttaa itseäni, oma vikani, itse ne vartalolleni söin. Menen jääkylmään suihkuun istumaan. Itken ja käperryn lattialle. Tahdon kuolla siihen. Kuihtua, lakastua, kuin kaunis, hento kukka.

Toinen puoli musta tahtoo pois tästä helvetistä, tahtoo apua, haluaa tän loppuvan. Iso, vahva, manipuloiva puoli huutaa, käskee valehdella läheisille, nauttii kierolla tavalla tästä helvetistä, eikä koskaan tahdo tän loppuvan.

Mua auttaa pysymään kasassa säännöllinen ja tekemistä täynnä oleva päivärytmi ja rutiinit. Ne pitää mut mun oman kuplan sisässä, jonne muut ei pääse. Silloin tunnen olevani vahva, vahvempi kuin kukaan muu. Joskus siitä on pakko tinkiä, mutta se ahdistaa. Ei mua enää kiinnostaisi edes ystävät, haluaisin vain toteuttaa omia rutiinejani, ne pitää mut kasassa ja vahvimpana koko maailmassa. Muutoin olen heikoin kaikista.

Mä olen normaalipainoinen, eli liikaa läskiä, saastaa, ihraa, rumaa syntiä. MITEN VOIN VIELÄKIN SYÖDÄ NÄIN? MUUALLA NÄHDÄÄN NÄLKÄÄ. Olen sentään onneksi laihtunut RUNSAASTI (olin ylipainoinen, oksettavaa syntiä) sitten viime kesän ja kaikkein tärkeintä, huomattavasti vähentänyt syömistä. Mutta tämä ei riitä. Ja ei, en sentään tahdo näyttää luurangolta, eikä tässä KOKONAAN ole omasta ulkonäöstäni kiinni, vaan paljon tärkeämmistä asioista. Mutta, jos olisin tarpeksi laiha, kukaan ei tulisi koskettelemaan, ei kukaan uskaltaisi. Olisin hento, kaunis hauras kukka, henkäys tuulessa.

--

Nyt voisin kertoa painoni ja pituuteni. Pituutta löytyy siis 155 cm. Tänään kävin vaa'alla, ja olen laihtunut. Sitä edellisen kerran kävin 1vk 5pv sitten, silloin painoin sen 44,7 kg ja painoindeksi oli 18,6. Pitkä väli johtuu siitä, etten ole uskaltanut. Tosiaan, olen laihtunut, vähän vain, mutta laihtunut kuitenkin. Painoa on 41,2 kg. Kauhean hitaasti tämä paino laskenut. Kyllä mun pitäs parempaakin pysytä. SYÖPPÖ, SYÖPPÖ, ITSEKÄS SYÖPPÖ.

Eilen en syönyt mitään, join vain yhden kupin vihreää teetä. Mikään muu ei mennyt alas, ei todellakaan tehnyt mieli mitään. Ja juoksin kuin hullu kaksi tuntia. Kilometreistä en tiedä. Oksensin ojaan (EN tahallani) kun oli niin huono olo. Sitten tein kuntopiirin ja hypin narulla. Myöhemmin leikkasin nurmikon ja siivosin koko talon. Tänäänkään en ole syönyt mitään, join tällä kertaa kaksi kuppia vihreää teetä. Ja olen valvonut n. 36h (rangaistukseksi siitä, että nukuin liikaa, eli 8 h). Taasen kaksi tuntia juoksemista, kuntopiiriä, narulla hyppimistä ja salillakin kävin.

Ps. en ole anorektikko, tai muukaan määritelty syömishäiriöinen. Olen lukenut ne diagnoosin kriteerit, en täytä niitä. Enkä ole missään hoidossa käynyt, mutta olen jutellut anorektikoiden kanssa, ajatusmaailmani ei ole samanlainen kuin heidän. Kai tämä on se EDNOS.