Kuolen sisältä.

Mä voin henkisesti pahoin. Kuolen sisältä.

Viime yönä nukuin 4 tuntia. Näin sellaista painajaista, että jouduin Afrikkaan johonkin kylään, jossa kaikki olivat tosi laihoja ja köyhiä. He riisuivat mun vaatteet ja sitoivat mut kiinni puuhun ja syöttivät mulle kaikkia rasvaisia ruokia. Mä en pystynyt olla syömättä, vaikka tahdoin, jostain syystä mä nielin ne ruoat. Samalla kun he syöttivät mua, he haukkuivat mua itsekkääksi, ihraiseksi länsimaalaista unelmaa eläväksi possuksi. Välillä he puristelivat mun läskejä, ja mä paisuin koko ajan. Lopulta näytin ihan jenkkiläskiltä. Sitten he irrottivat mut, ja yritin juosta pois, mutten pystynyt, kun polveni pettivät. Olin liian läski juoksemaan. Loppu tästä unesta on liian raakamaista, etten viitsi yksityiskohtia kirjoittaa, sanon vain, että he söivät minut.

Toi uni oli ihan SAIRAS. Heräsin sen unen jälkeen ihan hikisenä. Tärisin ja sydän löi tosi kovaa. Mun teki helvetisti mieli herkkuja; suklaata, sipsejä, keksejä, jäätelöä, ranskalaisia... Itkin ja hakkasin nyrkeillä seinään. Sitte mul tuli tosi paha olo, juoksin vessaan ja oksensin (EN tahallani) varmaan 10 min putkeen.

Menin juomaan kaksi kuppia vihreää teetä. Söin puolikkaan appelsiinin. Siitä sitten juoksemaan pari tuntia ja tein lihasliikkeitä. N. tunnin päästä kävin vaa'alla. 39,4 kg. Okei, mä painan alle 40, tosin vain 600g alle 40. Se tuntui ihan ok:lta, muttei mitenkään erikoiselta. Mutta mä luulin, että olisin innoissani ja se tuntus tosi hyvältä. Mutta ei, niin ei...
Punnitsemisen jälkeen menin taas jälleen kerran merkkaamaan päiväkirjaani painoni, liikunnan, unenmäärän, juomiset ja syömiset. Huoneeni ovi jäi auki ja päiväkirja avonaiseksi, kun taas tuli tosi paha olo ja oli pakko juosta vessaan. Oksensin vaihteeksi. Vessasta tultuani isoveljeni(19v.) oli huoneessani. SE LUKI MUN PV-KIRJAA. VITUN SIKA! Aloin kiljua, että "Ulos mun huoneesta, sulla ei oo mitään oikeutta lukea mun päivistä!" Se sano olevansa huolissaan mun painosta ja syömättömyydesta. Ajattelin, että ei saatana, nyt se sanoo isille ja olen pulassa. Sitten ajattelin, että ei tässä mun touhussa ole mitään vikaa. Mähän laihdutan. Sanoin veljelleni, että ei sen tartte olla huolissaan. Ja valehtelin, että enää pari kiloa. Se käski mun ottaa paidan pois päältä ja näyttää, kuinka laiha olen. Huusin, että ei käy, en näytä läskejäni. Veli kai suuttu siitä ja se alko huutamaan ja riuhtas mun paitaa ylös (mun estelyistä huolimatta). Noh, sitte se näytti järkyttyneeltä ja käski mua vakavissaan alkaa syömään. Veli istahti sängylle ja ITKI. Se sano: "Luuletko sä, etten mä oo huomannu sun syömättömyyttä ja kaikkea tota painonpudottamista ja muuta? Isä ei oo huomannu. Jos haluut, ettei se saa tietää, mennään ravintolaan syömään huomenna. Ja sä kanssa syöt paljon. Sen jälkeen lupaat lopettaa ton touhun." Aloin myös itkemään ja valehtelin, että lopetan tän. Se halas mua ja lähti kämpilleen.

Ton kohtauksen jälkeen mä oon vaan maannu sängyssä ja itkeny KOKO PÄIVÄN. Oottanu huomista kauhulla. Miten mä pärjään. Pitää mennä syömään ulos ja syödä paljon. Mitä muutki ajattelee sielä? Tollanen läski syö vaik sen pitäs lopettaa? Ei hitto. Mut mun on pakko. Muuten isi saa tietää. Sen syömisen jälkeen painan taas taatusti reilusti yli 40 kg....